*

Lasse Männistö Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen liepeiltä.

Tosiasiat taloudesta tunnustaen

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Lähiviikkoina hallitus pitää strategiaistunnon, jossa on määrä viitoittaa suuntaa maaliskuun kehysriiheen. Jutta Urpilaisen johtaman valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen kävi tuleviin päätöksiin liittyen esittelemässä talouden suuntaa eduskuntaryhmällemme.

Toivottavasti on käynyt valmentamassa myös muita eduskuntaryhmiä. Ja toivottavasti viesti on myös sisäistetty.

Tässä hieman pidemmässä kirjoituksessa linjaan siitä, mitä hallituksen minun mielestäni tulisi tänä keväänä päättää eri haasteiden taklaamiseksi. Sidon oman linjani tämän hallituksen jo aiemmin tekemiin päätöksiin (hallitusohjelman reunaehdot), enkä esityksissäni vaadi mitään ylimääräisiä leikkauksia tai verotoimia, vaan lähden siitä, että hallitus pitää kiinni omasta ohjelmastaan.

Talouspolitiikka

Hallitusohjelma nuotittaa Jyrki Kataisen hallituksen talouspolitiikkaa seuraavasti

- Valtion velkasuhde käännetään laskuun vaalikauden loppuun mennessä.
- Valtion talouden alijäämä painetaan korkeintaan 1 % bruttokansantuotteesta 2015 mennessä.

Talouspolitiikan, joka on kiistämättä hallituksen suurin haaste, osalta suoraselkäisiä päätöksiä vaaditaan nyt. Kevään ratkaisut tulevat kertomaan ylipäätään sen, voiko hallitus onnistua omien tavoitteiden saavuttamisessa.

VM:n viesti on yksiselitteisen selkeä ja rehellinen. Ennustetulla 1,4 % vuosittaisella talouskasvulla 2,5mrd € lisäsopeutustoimet eivät tasapainota valtiontaloutta tai käännä velkasuhdetta laskuun. 3,5mrd € lisäsopeutustoimet pysäyttäisivät velkasuhteen kasvun. Sen sijaan vaaditaan jopa 5mrd € lisäsopeutustoimet valtiontalouden alijäämän supistamiseksi 1 %:iin bkt:sta.

Tosiasiat tunnustaen tilanteesta voi vetää vain yhden politiikkasuosituksen kevään kehysriiheen, sillä Suomen ei tule hiihtää Kreikan viitoittamaa latua pidemmälle. Jo aiemmin hallitusohjelmassa sovitun (2,5mrd €) lisäksi hallituksen tulee toteuttaa mittaluokaltaan 4 – 5 miljardin euron valtiontalouden tasapainotustoimet. Toimet jaksottaisin vuosille 2013 – 2015 niin, että ne leikkaisivat nyt orastavan talouskasvun edellytyksiä mahdollisimman vähän.

Mistä massiiviset 4-5 miljardia sitten voidaan oikein löytää?

Tosiasioihin perustuva vastaus on, että sieltä, minne käytämme eniten rahaa. Alla oma laskelmani suurimmista kohteista, joilla taloutta voitaisiin uskottavasti tasapainottaa

- Kaikkien indeksiin sidottujen valtion kustannuserien korotusten jäädyttäminen 2,5 vuodeksi: 1 750 – 2 000 meur
- Arvonlisäveron korotus 2 % -yksiköllä: 1 400 – 1 500 meur.
- Kuntien valtionosuuksien 10 % leikkaus (vuoden 2012 tasosta): noin 1 050 meur. Samalla kannattaisi nostaa kiinteistöveron ala- ja ylärajoja, mikä kompensoisi kunnille merkittävän osan leikkauksesta.
- Lapsilisien 15 % leikkaus painottuen hyvätuloisiin perheisiin: noin 200meur.
- Yritystukien karsiminen: noin 50-100meur.
- ”Pienet purot”, kuten esimerkiksi tiettyjen rahoituserien siirtäminen rahoitettavaksi veikkausvoittovaroista ja hallinnon / virastoverkon karsiminen: noin 100-200meur.
- Harkitsisin ehkä myös sähköveron nostoa.

Kasvun aikaansaaminen

Hallituksen suurena haasteena on valtiontalouden ja kestävyysvajeen hoidon ristipaineessa kasvun edellytysten synnyttäminen. Vaikkei kasvu tulekaan ratkaisemaan julkisen talouden velkaantumisongelmaa, on se silti välttämätöntä julkisen talouden tulopohjan ja työllisyyden turvaamiseksi.

Suomelle ennustetaan varsin matalan talouskasvun aikaa ja vientikilpailukykymme on viime vuosina laskenut selvästi. Kuviot Suomen viennistä suhteutettuna maailmankauppaan sekä vaihto- ja kauppataseestamme alleviivaavat tilanteen vakavuutta.

Hallituksen on siis, kiitos myös vaadittavien leikkausten kasvua nakertavan vaikutuksen, panostettava uuden talouskasvun edellytyksiin. Oma näkemykseni näiden panostusten taloudellisesta mittaluokasta on noin 300-400meur, mutta paljon voidaan tehdä myös ilman rahaa.

Taloudellisten panosten kohteet tulee valita siten, että ne todella vaikuttavat: Lisäävät yritysten halukkuutta sijoittua ja investoida Suomeen, parantavat yritysten rahoituksen saatavuutta, edistävät halua ottaa yrittäjäriskiä, lisäävät työn tarjontaa tai muuten todella tukevat talouskasvua.

Toimia, joilla hallituksen tulisi mielestäni uutta talouskasvua

- Bisnesenkeleiden kasvuyrityksiin tekemien pääomasijoitusten verokannustin kasvuyrittäjyyden tukemiseksi ja oman pääoman rahoitusmarkkinoiden kasvattamiseksi: noin 100meur
- PK-yritysten T&K-toiminnan verokannustin uusien liiketoimintalähtöisten innovaatioiden synnyttämiseksi: noin 100meur
- Kotitalousvähennyksen korvausprosentin nostaminen 60 %:iin työvoimavaltaisten palveluiden markkinoiden kasvun tukemiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi: noin 120-130meur
- Ensimmäisen sairauspoissaolopäivän siirtäminen työntekijän maksettavaksi. Tämä toteutettiin Ruotsissa ja sairauspoissaolot vähenivät kuukaudessa kymmeniä prosentteja lisäten merkittävästi työnteon määrää.
- Yksityishenkilön jäännösvelkavastuun poistaminen (nykyisin 2-5 vuotta) velkasaneerausmenettelyn yhteydessä. Tämä tarkoittaa yrittäjän konkurssitilanteessa uuden mahdollisuuden antamista tavalla, johon usein viitataan puhumalla henkilökohtaisesta konkurssista.
- Kansallinen kokeilu Palveluhaaste-käytännöstä hyvinvointipalveluiden markkinoiden kasvun ja julkisen sektorin palveluntuotannon vertailtavuuden edistämiseksi.
- Strategisesti tärkeiden tai taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävien investointien lupa- ja valitusmenettelyiden virtaviivaistaminen. Tällä hetkellä yksikin valitus esimerkiksi kaavoituksessa voi lykätä miljardien investointihanketta usealla vuodella.
- Palvelinkeskusten määritteleminen energiaintensiiviseksi teollisuudeksi, jolloin ne pääsevät energiaveroleikkurin piiriin. Nyt palvelinkeskukset valuvat naapurimaihimme.
- Mahdollisesti myös muiden Jorma Elorannan työryhmän esitysten toteuttaminen.

Kestävyysvajeen taklaaminen

Akuuttien talouden tasapainotustoimien ohella hallituksella tulisi riittää uskallusta puuttua kehysriihessä myös pidemmän aikavälin ongelmaan: Julkisen taloutemme tulot ja menot ovat pitkällä aikavälillä epäsuhdassa vanhusväestön määrän noustessa ja työikäisten määrän laskiessa. Tätä kautta myös kuvitelma siitä, että nyt kannattaa elvyttää velkaantumalla, sillä tuleva kasvu hoitaa alijäämän ja velat siinä sivussa, kannattaa hylätä epärealistisena.

Hallitusohjelma kertookin kestävyysvajeeseen liittyen seuraavia suuntaviivoja

- Aloitetaan kestävyysvajeen umpeen kuromisen edellyttämät toimet 2015 mennessä.
- Toteutetaan rakenteellisia toimia ennustettua nopeamman talouskasvun luomiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi.

Näen näistä linjauksista johdettuna useita toimia, joilla hallituksen tulisi mielestäni jo tämän kehyspäätöksen yhteydessä vastata kestävyysvajeeseen

- Nostaa lakisääteistä eläkeikää kahdella vuodella sen lisäksi, että käytämme kaikki keinot työurien pidentämiseksi pehmein keinoin. Eläkejärjestelmä ei myöskään rahoituksellisesti ole kestävällä pohjalla, joten päätöksiä eläkemaksujen nostosta tulisi tehdä mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin.
- Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen määrätietoinen läpivienti kuullen kuitenkin aidosti kuntakenttää paikallisesti parhaista ratkaisuista.
- Säätää kaikille tieteenaloille niin amk- kuin yliopistotasollekin valtakunnallinen yhteisvalinta eri oppilaitoksiin. Tämä nopeuttaisi siirtymistä korkea-asteen opintoihin omalle alalle ja tätä kautta todennäköisesti pidentäisi työuria alkupäästä.
- Tekemällä uudistuksia, jotka lisäävät työn vastaanottamisen ja tekemisen kannattavuutta kaikissa tilanteissa. Etenkin perusturvan kannustinloukkuja tulisi purkaa.

Lopuksi

Nokian Stephen Elop kertoi viime viikolla, ettei yhtiö hänen mukaansa enää seiso palavalla öljylautalla. Nokian tulevaisuuden menestystä ei voi tietää, mutta ainakin akuutti kriisi on vältetty. Nokiassa ymmärrettiin tilanteen vakavuus, muutettiin strategiaa ja oltiin valmiita myös vaikeisiin päätöksiin, kun ne osoittautuivat välttämättömiksi.

Pelkään, ettei monikaan päättäjä edes ymmärrä Suomen olevan samaisella palavalla öljylautalla. Nyt on korkea aika väristä ja puolueesta riippumatta tunnustaa tosiasiat ja tehdä se, mitä vaaditaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Juho Aalto

Kerrankin oikeita ehdotuksia mitä asialle pitäisi tehdä, eikä pelkkää ongelmien päivittelyä. Pisteet siitä sinulle Lasse.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"tosiasiat tunnustaen"

Mielestäni politiikka nimenomaan on keskustelua, punnintaa ja väittelyä siitä, mitä kulloinkin ovat "tosiasiat", missä ja millaisessa maailmassa elämme, miten 'todellisuus' hahmotetaan ja ymmärretään. Yhtä todellisuutta ei ole olemassakaan, on vain eri ihmisten todellisuuksiksi kokemaa, siis eri näkökulmista. Myös tiede, taide, kirjallisuus ja vastaavat ovat tällaista eri todellisuuksien jäljittämistä ja hahmoiksi saattamista.

Se että joku julistaa tietävänsä tosiasiat, on kavahdettavaa. Sen tien päässä odottaa pakkovalta.

Politiikassa tosiasioiden ainoita oikeita tietäjiä tuuppaa jatkuvasti olemaan, ikävä kyllä.

Käyttäjän optimisti kuva
Juhani Niinipuu

Teoriassa olet oikeassa, mutta käytännössä Männistön esittämissä tilastoissa ei ole kovin paljon tulkinnanvaraa. Suomi on pulassa ilman määrätietoisia toimia nykykehityksen kääntämiseksi. Hyssyttely, asioiden vatvominen ja filosofointi ei riitä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"tilastoissa ei ole kovin paljon tulkinnanvaraa", sanoo Juhani Niinipuu.

Entä jos sittenkin on ja todella paljon. Otetaan esimerkiksi yllä oleva kuvio "Maailmankauppa ja Suomen vienti". Männistön ja muiden "tosiasiatietäjien" itsestään selvä ja yksioikoinen päätelmä on, että Suomen vientiä, talouskasvua ja ylipäänsä taloutta (nykyisiä talousrakenteita) on kaikin mahdollisin tavoin edesautettava: verovapauksia bisnesenkeleille, Elorannan ehdottelemat oikotiet lupa-asioissa ja muut etuoikeudet ym. ym ym.

Yhtä hyvin kuviosta voidaan muotoilla kysymys (tulkinta), onko Suomen talous ja jopa maailmantalous ohjautunut ja ohjattu aivan liian haavoittuvaksi, kapeakärkiseksi, spekulatiiviseksi, pienten rikkaiden piirien peliksi, finanssipeliksi, sosiaalisesta todellisuudesta (todellisuus!!) irtautuneeksi jne. Viennin "romahdus" ei ollut sattumaa eikä sitä samanlaisen politiikan jatkamisella pidä pohjustaa uudestaan.

Riippuen siitä kumpi tulkinta kuviosta omaksutaan, päädytään kahteen varsin erilaiseen käytännön politiikkaan. Tästä erilaisuudesta on "hyssyttely, asioiden vatvominen ja filosofointi" kaukana.

Käyttäjän optimisti kuva
Juhani Niinipuu

Aivan varmasti maailmantalous on vähän kaikkea noita mitä sanoit, mutta kuvaajan kanssa sillä ei ole suoraan mitään tekemistä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään poista tarvetta tasapainottaa Suomen talous. Suomi ei saa joutua Kreikan tielle, joten täällä on tehtävä tiukkoja uudistuksia.

Pohdiskelusi on ihan kiinnostavaa, mutta ei kovin käytännöllistä. Yksin emme voi muuttaa maailmaa, joten meidän on pelattava muiden säännöillä. Konkreettista vaihtoehtoa ei ole.

Käyttäjän pekkasaarinen kuva
Pekka Saarinen

Kummallista, että Männistölle ei tullut edes mieleen esim. nipistykset miljardiluokan kehitysavusta ja humanitaarisen maahanmuuton kuluista. Eikä näin talven lumien keskellä mieleen häivähtänyt myöskään epäilys ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitettujen maksujen korjaamisesta? Nämä yhteensä ovat noin 2,5 miljardia euroa vuodessa, eivätkä ne edistä yhtään sen paremmin suomalaista veronmaksajaa kuin kasvua luovaa PK-yrityselämääkään.

Männistö ottaa rahaa mieluummin suomalaisilta köyhiltä mm. kahden prosentin alvikorotuksella. Kiitos Kokoomus ja vihreät!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Missä viipyvät suomalaiset kaivokset, muut kuin Talvivaara? Miksi kaivosoikeudet menevät ulkomaille? Eikö kaivoksiin sijoittaminen olisi myös suomalaisten tehtävä? Miksi niihin ei ole täällä rahaa?
Löytyykö sellaiseen bisnesenkeleitä?

Miten saadaan muualta tänne muuttaneet töihin, jotta ei tarvitse maksaa heidän elämistään kovin pitkään? Töitä maahanmuuttajille.

Nykyiset alimmat eläköitymisiät ovat mielestäni ok, sillä ne mahdollistavat tarvittavat yksilölliset joustot. Olemme kestävyydeltämme erilaisia. Kulumme eri kohdista eri tahtiin. Samanlainen työ voi rasittaa ja kuluttaa eri tavoin. Yläikärajaan voisi hyvin nostaa. Vapaaehtoinen jatkaminen vähintään 70- vuotiaaksi tulisi tehdä mahdolliseksi.
Kannustamalla saadaan parempaa jälkeä aikaan kuin pakottamalla. Ideoikaa ja luokaa mahdollisuuksia, ei esteitä. Luokaa työn iloa! Näyttäkää hyvää esimerkkiä. Nyt Eduskunta ei ole kovin hyvä esimerkki muulle julkishallinnolle, jota tullaan todennäköisesti leikkaamaan. Ettekö kykene tekemään mallikkaita ratkaisuja omassa ympäristössänne?

Jarmo Makkonen

Mites tuo säätiöverotus. Voisiko kuvitella että veronmaksukykyäkin koetetaan etsiä sieltä missä sitä on?

Petteri Sahinjoki

Oheisessa mietinnössä mainitaan tulojen lisäämiseksi,

+ Oman asunnon myyntivoiton muuttaminen verolliseksi,
+ ja asuntolainojen korkovähennyksen poistaminen.

http://www.tekniikkatalous.fi/talous/article779268...

Mutta. Nuo ovat niin pyhiä asioita, että ne jäävät varmasti viimeisiksi keinoiksi.

Sillä nuo aiheuttaisivat asuntojen hintojen romahduksen. Asuntojen hinnat kannattelevat pankkeja. Muuten ne kaatuisivat.

Suuri yksityisen sektorin velkautuneisuus on osasyyllinen Suomen kalliisiin työvoimakustannuksiin. Sillä ne (velkojen lyhennykset) ovat lähes kaikissa tuotannon hinnoissa mukana, kun lähtee perinpohjin ajattelemaan asioita.

Alueilla, joissa yksityisen sektorin velkautuneisuus on alhainen, on myös pienemmät palkkakustannukset. Esim. aasian maat.

Pankit ja niiden holtiton luotonanto on syynä myös palkkakustannusten nousuun. Jotka johtuu yhä suurenevista lainanhoitokuluista.

Se holtiton luotonanto on kohdistunut Suomessa ennenkaikkea asuntotalouteen, eli asuntojen hintoihin.
Sillä otetulla velalla ei ole perustettu yrityksiä, eikä sitä ole investoitu yritystalouteen.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Lakisääteisen eläkeiän nostolla ei saavuteta mitään. Se puoli korjautuu itsestään, kun ihmisillä on töitä, joissa viihtyvät ja joissa heitä tarvitaan. Palataan siihen lakisäöäteisen eläkeiän nostonn sen jälkeen, kun todellinen eläkkeelle siirtymisikä on noussut kahdella vuodella. Se tässä on tärkein ja sen ohella ihmisten työuran pidentyminen kokonaisuutena, ei lakisääteisyys.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Seuraavat voisi poistaa kokonaan...
- Yritystuet.
- Maataloustuet.
- Valtiorahoitteinen kaksikielisyys.
- Asuntolainojen korkojen verovähennys.

Lisäksi poistaisin työllistämisen sivukulut ja leikkaisin julkista sektoria reippaasti, eli tuottamattomille byrokraateille kenkää... Ja ne Kreikka-tuet voisi mitätöidä.

Käyttäjän optimisti kuva
Juhani Niinipuu

Hyviä ehdotuksia, vaikka itse en olisi valmis luopumaan kotimaisesta elintarviketuotannosta. Byrokraateille kenkää on hieno mutta itsessään keskeneräinen ajatus. Keitä ovat nämä tarkoittamasi tuottamattomat byrokraatit? Tiedän, että niitä on, mutta pliis - konkretiaa..

Kreikka-tukia ei voi enää mitätöidä, vaikka kuinka haluttaisi.

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Joo´o asuntolainojen korkovähennys pitää poistaa erityisesti niiltä joilla ei ole pääomatuloja. Ja sähkökään ei vielä ole tarpeeksi kallista, kun köyhilläkin on siihen varaa. Ja mahtaako nuo polttoaineetkin olla vielä hieman liian halpoja.

Tosin voisi ajatella, että asuntovelallinen on sitounut asumaan Suomessa ja käyttää Suomalaisten yritysten palveluja, jolloin korkovähennyksestä jäävä minimaalinen lisätulo jää Suomeen?.

Veikko Pohja

Tunnustuksia taloudellisista tosiasioista kokoomukseen liittyen:
http://suuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92105-nel...

Muistan kuinka taantuman iskiessä viime vuosikymmenen lopulla ajattelin, ettei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Kuvittelin että taantuma pakottaisi tarkastelemaan valtion menoja uudelleen. Olihan meille saatu taas hallitukseen mukaan kylmäpäistä talousosaamista kokoomuksen taholta. Ei, tämä ei ole mitään piilokettuilua. Ihan itse kokkareita tuolloin äänestin. Fool me once...

Valtion velkaantuminen on tosiasia, ja kun katsoo mistä tuo yli varojen eläminen muodostuu, ei voi välttyä ajatukselta etteikö valtion velkaannuttaminen olisi tahallista ja vielä peräti itsetarkoituksellista. Tuota yli varojen elämistä kutsutaan sitten hurskastellen kestävyysvajeeksi, ihan kuin se olisi jokin tauti, odottamaton luonnonilmiö tai jotain muuta kuin oman tietoisen toiminnan vääjäämätön seuraus. Fantastista.

Toimituksen poiminnat