*

Lasse Männistö Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen liepeiltä.

Degrowth vai regrowth, ehdokas Haavisto?

Eilen nähtiin jälleen yksi vaalitentti, jossa ehdokkaat jutustelivat leppoisia. Ainoa hektisempi vääntö irtosi mainoskatkon aikana, jolloin presidenttiehdokkaat väänsivät talouskasvusta.

Talouskasvu on niin yksittäisen ihmisen, Suomen, kuin koko maapallonkin kannalta tärkeä aihe, ja siitä ehdokkaamme näyttävät olevan eri mieltä.

Kirjoitin, että näyttävät olevan, koska en ole aivan varma. Haaviston linjaa on nimittäin hyvin vaikea hahmottaa.

Haavisto on todennut löytävänsä hyviä ajatuksia mm. rahattomaan vaihdantatalouteen perustuvasta Zeitgeist-liikkeestä, talouskasvua vastustavasta degrowth-liikkestä ja Occupy Wall-Street-liikkeestä. Toisaalta hän kuitenkin on ilmoittanut kannattavansa talouden elvytystoimia ja esiintynyt Start Up -yritysten puolestapuhujana.

Olen sinänsä tyytyväinen, että Haavisto näyttäisi olevan huolissaan suomalaisten työpaikoista ja kasvuyrittäjyydestä. En kuitenkaan ymmärrä, miten nämä tekijät istuvat yhteen nollakasvu-ajatusten tai rahattoman talouden kanssa. Lisäksi globaalin talouden osalta Haaviston linjaukset jättävät arvailujen varaa. Työllisyyden parantaminen talouskasvun avulla on nimittäin tehokkain keino tasata tuloeroja niin kotimaassa kuin globaalistikin.

Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan, ja siksi hyödykkeitä tarvitaan enemmän. Tästä seuraa merkittävä rasitus ympäristölle ja on täysin aiheellista kysyä, miten maapallomme resurssit riittävät. Vastaus ei kuitenkaan ole talouskasvun kieltäminen talouskasvu. Maapallon väkilukuhan kasvaa nimenomaisesti siellä, missä on absoluuttista köyhyyttä, ja se tuskin loppuu vaikka talouskasvua ei olisikaan.

Vastaus löytyy talouskasvun laadusta. Materiaa pallollamme riittää, kunhan hyödynnämme sen oikein. Tehokkaamman kierrätysteknologian kehittäminen ja myyminen maailmalle on osa talouskasvua, kuten vaikkapa entistä parempien kirjojen tai informaatioteknologioiden tuottaminen. Kaikki talouskasvua tuottava toiminta ei lainkaan käytä luonnonvaroja tai käyttää niitä hyvin vähän.

Suomen taloudellinen kehitys jo pitkän aikaa ollut valtaosin laadullista. Viimeisen 100 vuoden aikana työn tuottavuus on kasvanut 14-kertaiseksi. Nykyisin 70 % Suomen työvoimasta on palvelusektorilla, ja kasvun varaa olisi vieläkin. Niinistö ottikin vaalitentissä esiin sen, ettei Koneen pääasiallinen vientiartikkeli ole enää liukuportaat. Se vie osaamista ja palveluita hissien korjaamisessa ja ylläpidossa. Suomalaisen tietotaidon vieminen maailmalle tuottaa talouskasvua, josta hyötyvät kaikki.

No, mutta laatuahan Haavisto on korostanutkin. Taas hyvä. Mutta mitä se puhe nollakasvusta oli? Tulisiko sen koskea Suomea, vai maailmaa? Tarkoittaako Haavisto nollakasvulla sitä, että osa ihmisistä Suomessa tulisi jättää työttömiksi? Tai kenties sitä, että työn tuottavuuden ja teknologioiden kehitys pysäytetään? Entä sitten globaali perspektiivi – onko kehitysmaiden köyhillä oikeutta parempaan tulevaisuuteen?

Minä en tiedä. Talouskasvun vastustaminen on viimekädessä työllisyyden tai teknologisen kehityksen vastustamista Suomessa, ja globaalisti se tarkoittaa köyhien maiden ihmisten tuomitsemista ikuiseen kurjuuteen. Minun on hirveän vaikea uskoa, että Haavisto haluaisi mitään näistä.

Ehkä Niinistö onnistuu puristamaan Haavistosta selkeän näkemyksen tähän asiaan seuraavassa tentissä.

Kansalla on oikeus tietää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Hannu Keränen

Voidaan puhua kahdesta eri termistä: reaalikasvusta ja inflatoorisesta kasvusta. Reaalikasvua on ollut hyvin vähän länsimaissa viime vuosikymmeninä ja jos väliaikaisesti onkin ollut, se on hävitty syvissä lamoissa, kuten nytkin on käymässä. Mitä nollakasvu sitten on, onko se sitä, että elintaso pysyy vakiona, ja kasvu on inflaation luokkaa, vai että elintaso reaalisesti lisääntyy.
Pekka Haavisto kyseenalaistaa juuri tämän kasvuideologian, että BKT:n kasvu olisi joku onnen tuova voima. Haavisto otti esiin tuloerot, jonka Niinistö tyrmäsi asiaan sopimattomana puheena. Tosi kuitenkin on, että yhteiskunnan eheys vaatii, ettei huono-osaisten elintaso laske, samalla kun keskiluokan ja varakkaiden nousee. Asiat siis liittyvät kiinteästi toisiinsa, mitä Niinistö ei norsunluutornistaan näe.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Voidaan toki puhua. Mutta eikö kasvu sitten ole ollut todellista?

Meillä on parempi terveydenhoito ja ravinto kuin koskaan - elämme tuntuvasti pidempään ja vammat on mahdollista hoitaa aivan eri tasolla, kuin vuosikymmeniä sitten. Teemme vähemmän töitä kuin aiemmin, ja niistä töistä joita teemme, yhä pienempi osa on fyysisesti raskaita tai vaarallisia. Pystymme liikkumaan aivan eri tasolla, kuin aiemmin. Maailmanmatkailu on rahvaan huvia - ei ollut 50 vuotta sitten.

Ihminen voi kuvitella, että aiemmin kaikki oli paremmin. Ei ollut.

Niinistö vetosi kansan yhtenäisyyden ja huono-osaisten puolesta. Tuloerojen määritteleminen ongelmaksi kuitenkin tarkoittaisi sitä, että ongelma ratkaistaisiin helpoimmin vähentämällä hyvätuloisten tuloja kuin parantamalla huonotuloisten tuloja. Ei se ole ratkaisu. Ongelma eivät ole tuloerot, vaan huonotuloisten liian pienet tulot.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hyviä pointteja. Maailmassa on vielä valtavasti ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa ja puutteessa. Voisi sanoa, ettei maailma ole valmis, ennen kuin kaikilla ihmisillä on jollakin tapaa pääsy perustarpeet tyydyttävään elämään. Nykyteknologialla kuitenkaan ei voida taata kaikille länsimaista elintasoa luonnovarojen riittämättömyydestä johtuen.

Teknologinen kehitys ja väestönkasvun kääntyminen laskuun ovat ainoat toivomme. Muutoin ei kurjuus lopu kuin nääntymisen ja sotien kautta tapahtuvan väkiluvun kaventumisen kautta.

Työttömyys on toisaalta väistämätön asia tässä kehityksessä. Tuotannon sisäsyntyinen pyrkimys on automatisoitua eli saavuttaa riippumattomuus ihmisen työstä. 20 vuoden sisällä tulemme näkemään keskiluokkaisten tietotyöläisten työpaikkojen kadon, kun automatisaatio alkaa tekemään ihmisen tekemiä tietotyöprosesseja tarpeettomaksi (ks. esim. IBM Watson). Rationaalisuus onnistutaan yhä enenevissä määrin ulkoistamaan koneille, jolloin tietotyöläisten, asiantuntijoiden ja päätöstentekijöiden työvoiman kysyntä romahtaa. Kapitalismin kannalta tilanne on ongelmallinen, kun ihmiset eivät voi myydä enää työtänsä markkinoille. Tämä tekee kollektiivisesta maanomistuksesta eli demokraattisista valtioista käytännössä ainoan elannon tuojan miljardeille ihmisille, joilla ei ole taloudellista riippumattomuutta eli riittävän suuria pääomatuloja elämänsä ylläpitämiseksi.

Tapio Laakso

Vastakysymys:

Korostat kirjoituksessasi laadullista kasvua, jonka kautta voimme käyttää resursseja niin, että ne riittävät meille kaikille.

Oletko valmis poliitikkona tukemaan toimia, jotka rajoittavat materiaalista kasvua? Asettamaan resurssien kulutukselle rajoja?

Arktinen alue kuuluu myös presidentin toimivaltaan ulkopolitiikan johtajana. Pitäisikö mielestäsi Suomen tukea öljynporauksen kieltoa arktisella alueella?

Olemme jo nyt sellaisessa tilanteessa, että 80 % *tunnetuista* fossiilivarannoista pitää jättää maahan, mikäli haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen. Uusien öljyvarantojen etsiminen ja avaaminen arktisella alueella ei siis ole perusteltua.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Minustakin on aiheellista kysyä, voiko kasvu todella jatkua ikuisesti ja millä hinnalla. Sen sijaan Pekka Haaviston tulkinnat kuulostavat pikemminkin alakoulun matematiikan tunnilta kuin Suomen johtoon asettuvan henkilön talousosaamiselta. Nollakasvun kanssa samaan aikaan Pekka Haavisto nimittäin halajaa elvytystä, joka siis tarkoittaa ainoastaan ja vain roisia velanottoa, jos mistään ei leikata. Tämän yhtälön ymmärtäminen ei pitkän matematiikan eximialla ja diplomi-insinöörin opinnoilla onnistu. Siis jos talous päätyy nollakasvun tilaan (jolloin se inflaation vuoksi on miinusmerkkistä) ja samaan aikaan elvytetään lainarahalla, milloin päädymme Kreikkaan? Entä milloin tulee tasapainotuksen aika, kun kasvua ei kuulu edes hyvinä aikoina? Hämmentävää, vaan ei yllättävää.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Nollakasvulla voidaan tarkoittaa sitä, että yritys ei kasvata tulostaan irtisanomalla ihmisiä, vaan pyörii mielummin nollatuloskasvulla ja työllistää. Nollatulos ja nollatuloskasvu ovat siis eri asioita.

Toimituksen poiminnat