*

Lasse Männistö Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen liepeiltä.

Perustulo lisäisi työn tarjontaa

Kirjoitamme tämän päivän Suomen Kuvalehdessä kokoomuskollegani Petteri Orpon kanssa sosiaaliturvajärjestelmämme uudistamisesta työn tarjonnan lisäämiseksi otsikolla Perustuloa on harkittava. Olen kirjoittanut perustulosta jo aiemminkin. Avaan kuitenkin alla omaa ajatteluani työn tarjonnan lähtökohdista vielä hieman kattavammin.

Suomi joutuu tällä vuosikymmenellä etsimään vastauksia kolmeen aikamme suureen haasteeseen. Meidän on pysäytettävä julkisen sektorin velkaantuminen, parannettava yritystemme kilpailukykyä ja löydettävä uusia menestystarinoita sekä vastattava väestön ikääntymisen alati voimistuvaan haasteeseen. Viimeksi mainittu on haasteista suurin, vaikka sen vaikutukset tuntuvat vähän kerrallaan.

Väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen ongelmaan on vain yksi kestävä ratkaisu: Suomi tarvitsee lisää työtä. Työn määrän voidaan nähdä määräytyvän markkinoilla, jossa määrään vaikuttavat sekä työn kysyntä että tarjonta. Pidemmällä aikajänteellä työn kysyntä tosin mukautuu usein tarjonnan mukaan.

Työn kysynnän näkökulmasta elinkeinorakenteemme on vahvassa murroksessa, jossa palvelutyön osuus kasvaa ja teollisen työn osuus laskee. Meidän tuleekin etsiä uusia korkeaan osaamiseen ja tuottavuuteen pohjautuvia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka luovat työpaikkoja. Lähestyessämme työn kysyntää poliittisen päätöksenteon näkökulmasta törmäämme tuttuihin yritysten kilpailutekijöihin: Miten juostavat työmarkkinamme ovat ja toisaalta miten suuren kustannus- ja verotaakan asetamme yrityksille.

Tarvitsemme siis väestön ikääntyessä panostuksia innovaatioihin ja osaamiseen sekä kilpailukykyä parantavaan työ- ja elinkeinopolitiikkaan.

Työn tarjonnan näkökulmasta haaste on vaikeampi. Olemme keskustelleet paljon työurien pidentämisestä alku- ja loppupäästä (eläkkeelle myöhemmin ja opiskelijat työelämään aiemmin). Lisäksi on puhuttu paljon työhyvinvointiin panostamisesta ja syrjäytymisen ehkäisystä – valitettavasti tavoitteet on helpompi sanoa kuin saavuttaa.

Kaikki panostukset työurien pidentämiseksi alku- ja loppupäästä ovat tarpeen ja kannatettavia, kuten myös syrjäytymisen ehkäisy. Tehdyt ratkaisut eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitsemme työn määrän lisääntymistä kaikissa väestöryhmissä. Onkin tärkeää huomata, että työkyvyn lisäksi ihmiseltä vaaditaan työhalua. Työhalun kasvattamisesta on puhuttu melko vähän.

Työelämän ulkopuolella olevan väestönosan työhalua pohtiessa huomio kiinnittyy väistämättä sosiaaliturvajärjestelmäämme. Miten hyvin järjestelmämme kannustaa työllistymiseen, vaikka vain satunnaisesti?

Vastaus on ikävä: Varsin huonosti. On hälyttävää, että satunnaisia tai osa-aikaisia ansiotuloja saavan perusturvan varassa elävän marginaaliveroaste on noin 90%. Eli siis satunnaisia hanttihommia tekevän työllä ansaitsema euro on kukkarossa noin 10 senttiä.

Nykyinen sosiaaliturvaverkko on syntynyt vuosikymmenten saatossa tilkkutäkkiperiaattella: Kun yksi kohta on (poliitikkojen mielestä) rispaantunut, on päälle ommeltu uusi paikka. Kokonaisuuden hahmottaminen ja kannustavuus ovat kärsineet, järjestelmän vaikeaselkoisuus kasvanut ja ennustettavuus heikentynyt.

Nyt olisi aika, kohdatessamme ikääntyvän väestön ja heikkenevän huoltosuhteen, pohtia uutta paradigmaa sosiaaliturvajärjestelmälle. Järjestelmä tulisi uudistaa perustaltaan yksinkertaiseksi, läpinäkyväksi ja kaikissa tilanteissa työntekoon kannustavaksi. Jonkinlainen työntekoon kannustava perustulomalli tulee näistä lähtökohdista väistämättä pohdittavaksi.

Myös poliittista tilausta aiheelle on, joskin moni tarkoittaa perustulolla eri asioita. Laitavasemmisto on jo pitkään kannattanut (tosin taoudellisesti epärealistista ja työnteon kannustimiltaan heikkoa) perustuloa. Vihreät ovat niin ikään perustulon kannalla ja määrittelevät ilmeisesti parasta aikaa malliaan uudelleen. Myös Keskusta otti eilen merkittävän askeleen asiassa, kun heidän sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmänsä peräänkuulutti hallituksen kehyspäätökseen jättämässään vastalauseessa perustuloa. Jopa demareiden piiristä kuului positiivista joulun alla, kun Jutta Urpilaisen talouspoliittinen erityisavustaja Ville Kopra esitti blogissaan harkittavaksi jonkinlaista perustulomallia.

Eikö olisi siis syytä päästä asiassa jo vähintään selvityksen asteelle?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Miten mahdollistat perustulon ilman yksityisen sektorin kuormitusta entisestään?

Vihreidenkin malli oli miljardin alijäämäinen, eikä riittävä tarjoamaan "perustarpeita". Miksi ylipäätänsä antaa rahaa ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse?

Käyttäjän ollimakkonen kuva
Olli Makkonen

Niitä Vihreiden 2007 mallin lukuja pyörittelemällä pääsee nopeasti siihen lopputulokseen, ettei perustuloa ole mahdollista järjestää ilman täysin poskettomia veromarginaaleja.

Mukavahan sitä on kannattaa niin kauan kun ei puhuta luvuista.

Silti ihmetyttää, kuinka älykkäät ihmiset kannattaa perustuloa ihan vaan fiilispohjalta. Kyllä siihen voisi sen verran tutustua, että onko se edes suurinpiirtein mahdollinen toteuttaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos tästä tekstistä nyt oikein ymmärtää niin kokoomuslaiseen ajattelulla työ on riippuvaista vain tarjonnasta.

Eikö markkinataloudessa kysynnällä ole suurin vaikutus asioihin..tai perustuuko itseasiassa koko markkinatalous kysyntään..

Mitä tulee työhaluihin niin..miksi työhalu nousisi,vaikka sosiaaliturva otettaisiin kokonaan pois?

Elämme kehittyneessä yhteiskunnassa missä pitäisi aina vain ENEMMÄN tehdä turhaa ja hyödytöntä työtä.. missä kohtaa näkisit,että raja tulee vastaan älyttömyyden kanssa? Voimmeko oikeasti rakentaa tälläiselle 200v vanhalle ajattelulle nykypäivän yhteiskuntaa.

Mika Rantanen

Jos ei saa tai löydä töitä, pitäisikö silloin tyytyä 300-500:n euroon kuukaudessa!? Pärjäisitkö, Lasse, sinä itse elämässäsi tällaisella perustulolla?

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Olen Lasse täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että "sosiaaliturvajärjestelmä tulisi uudistaa perustaltaan yksinkertaiseksi, läpinäkyväksi ja kaikissa tilanteissa työntekoon kannustavaksi." Luulisi, että tätä vastustavat vain virkailijat ja demarit. Tällainen järjestelmä, perustuloineen on 100% varmuudella mitoitettavissa yhteiskunnalle halvemmaksi kuin nykyinen.

Mutta, minun ymmärrykseni mukaan, tällainen uudistus olisi vain väliaikaisratkaisu ja ehkä siinäkin vain pieni osaratkaisu. Ongelma on paljon suurempi, kuin mitä esität:

"Väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen ongelmaan on vain yksi kestävä ratkaisu: Suomi tarvitsee lisää työtä. Työn määrän voidaan nähdä määräytyvän markkinoilla, jossa määrään vaikuttavat sekä työn kysyntä että tarjonta. Pidemmällä aikajänteellä työn kysyntä tosin mukautuu usein tarjonnan mukaan."

Oletko huomioinut ajattelussasi teknologian jatkuvasta, kiihtyvästä kehittymisestä aiheutuvan työn tuottavuuden jatkuvan paranemisen. Aivan oikeasti se vähentää työvoiman kysyntää, vuosi vuodelta yhä enemmän. Joku on arvioinut, että luku olisi jopa 10% vuodessa, mutta voi se ehkä vain n. 3% vuodessa. Mutta se on jatkuvaa, eikä teknologian kehittyminen lopu ellei tule suurta, globaalia, lopullista romahdusta.

Elinkeinoelämän kilpailukyky, niin teollisuudessa, kuin palvelualoillakin tarvitsee jatkuvaa työn tuottavuuden paranemista: uusia teknologia-avusteisia toimintatapoja, parempia työkaluja, parempia ohjelmistoja, automaatiota jne. Tätä ei ole lupaa vastustaa, ellei halua palata luontaistalouteen. Tämän trendin kanssa on pakko oppia elämään, ja perustulo on tässä vai pieni, mutta tärkeä väliakaisratkaisu.

Työn tuottavuus vähentää ihmistyövoiman tarvetta enemmän, kuin markkinoiden kysyntä kasvaa. Kovassa noususuhdanteessa väliaikaisesti päästään plussalle, mutta siihen ei saa tuudittautua. Toinen vaikutus on se, että jäljelle jäävät työpaikat ovat yhä vaativampia: tehtäviä yhdistetään,koska teknologia mahdollistaa sen. Työtekijältä vaaditaan yhä laajempien asioiden hallitsemista, korkeampaa koulutusta. Mutta palkka ei samassa suhteessa parane. Seurauksena on, että osa työvoimasta syrjäytyy, ei työhaluttomuutensa vuoksi, vaan siksi, että he eivät selviä työmarkkinoiden kysyntätilanteesta. Ei löydy enään heidän kykyjään vastaava työtä. Ja koska työn tuottavuus jatkuvasti kasvaa, rima työmarkkinoilla nousee koko ajan. Todella osaavista on pulaa, ei-osaavista ylitarjontaa. Ja trendi jatkuu tilanne pahenee.

Siispä Lasse, kerro minulle ja muille, mikä olisi pysyväisratkaisu matkalla kohti jossakin häämöttävää täysautomaatiota? Tämä ei ole vitsi, ongelma on niin vaikea, että sitä on syytä alkaa jo ratkoa, koska oireet ovat jo näkyvissä: vanhojen teollisuusmaiden velkakierteen muodossa.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Perustulo/kansalaispalkkamallit eivät ole tätä päivää, vielä vähemmän huomista.

Blogisti on niin nuori, ettei elinkaareen taida mahtua kokemusta Neuvostoliitosta ja reaalisosialismin ihanuudesta. Siinä oli perustuloa kerrakseen, valtio maksoi palkkaa kansalaisilleen, perustoimeentulo oli kaikille taattu eikä työttömyyttäkään ollut. Paratiisi maan päällä!?

Ainoa vaan, että työmotivaatio romahti ja senkin työ laatu, mitä joku sattui tekemään, oli mitä oli.

Näyttää Kokoomus Helsingissä olevan Vihreiden peesissä:
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Hyvä tietää, että vaihtoehtoja pitää etsiä muualta! Farewell!

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Perustulo olisi ehdottomasti parempi järjestelmä kuin nykyinen sosiaalitukien tilkkutäkki. Nykyisin toimeentulotuella olevan on usein järjetöntä ottaa vastaan tarjottua työtä, koska marginaalivero saattaa nousta 90 prosenttiin ja tukien saaminen keskeytyä karenssiajaksi.

Perustulo ei tietenkään saisi eikä voisi olla liian suuri. Se auttaisi kuitenkin ulos täydellisestä syrjäytymisestä ne kansalaiset, jotka eivät jaksa tai kehtaa asioida kaiken aikaa sosiaalitoimistossa anomassa korvauksia. Kerrotaan, että Suomessa on kymmenin tuhansin nuoria kansalaisia, jotka eivät näy missään tilastoissa, eivät edes toimeentulotuen saajien joukossa. Kyllä humaanin yhteiskunnan tulee auttaa tuollaisiakin henkilöitä jonkinlaisen elämän alkuun.

Alimpien tulo- ja sosiaaliryhmien elinikä on hälyttävän paljon lyhyempi kuin hyvin toimeen tulevien. Tällainen tilanne on häpeä Suomelle. Ainoaksi selitykseksi ei kelpaa työnantajapiirien (mm. Matti Apunen) tarjoama tieto, että köyhät kuolevat viinaan.

On erikoista, että perustulon ankarimpia vastustajia näyttävät olevan demarit. Tämä taitaa liittyä siihen, että työttömyyskorvauksen taso on ay-liikkeen vaatimuksesta sidottu ay-liiton jäsenyyteen. Tällainen järjestelmä syrjii ankarasti tilapäistyöntekijöitä, prekariaattia, joille perustulo toisi oikeudenmukaisuutta.

Toimituksen poiminnat